Vaasan hovioikeus 30.11.2011: Päätoimittajan työsopimuksen irtisanominen oli laiton

Paikallislehti irtisanoi 16.5.2008 lehdessä kuusi vuotta työskennelleen irtisanomishetkellä 47 –vuotiaan  päätoimittajan työsopimuksen epäasiallisen ja päätoimittajan asemaan nähden sopimattoman käyttäytymisen johdosta sekä työtehtävien laiminlyöntien ja lojaliteettivelvoitteen rikkomisen johdosta.

Keski-Suomen käräjäoikeus katsoi, että päätoimittaja oli soitellut hallituksen jäsenille sopimattomiin aikoihin sekä käyttäytynyt vapaa-ajallaan sopimattomasti ravintolassa. Edelleen käräjäoikeus katsoi päätoimittajan kertoneen yhtiön työilmapiiristä ulkopuolisille ja että päätoimittaja oli siten moittinut työnantajaansa saattaen tämän näin huonoon valoon. Käräjäoikeus katsoi myös, että päätoimittajalle oli varoituksilla annettu mahdollisuus korjata menettelyään ja käyttäytymistään, kun hänelle oli vuonna 2004 pidetty puhuttelu ja kun hänelle erään mielipidekirjoituksen johdosta oli vuonna 2005 annettu varoitus.

Käräjäoikeus arvioi päätoimittajan menettelyn kokonaisuutena olleen sellaista, että paikallislehdellä oli ollut oikeus päätoimittajan työsuhteen irtisanomiseen. Käräjäoikeus totesi asian olleen oikeudellisesti niin epäselvän, että kumpikin osapuoli sai vastata omista kuluistaan. Sekä päätoimittaja että paikallislehti valittivat hovioikeuteen.

Hovioikeus totesi kuten käräjäoikeuskin, että päätoimittajan asema on erityisen itsenäinen ja vastuullinen – päätoimittaja on lehden keulakuva. Kuitenkin työsopimussuhteisen päätoimittajan työsopimuksen irtisanominen edellyttää normaaliin tapaan asiallista ja painavaa syytä. Hovioikeus totesi myös, ettei pelkästään kustantajan (paikallislehden) luottamuksen menettäminen ole peruste työsopimuksen irtisanomiseen.

Hovioikeus katsoi, että päätoimittajan vuosia kielloista huolimatta jatkunut ajoittain päihtyneenäkin tapahtunut soittelu hallituksen jäsenille on sinänsä ollut peruste päätoimittajan irtisanomiseen. Työpaikan asioista kertomisen osalta ei hovioikeus katsonut esitetyn selvitystä. Myöskään päätoimittajan vapaa-ajan käyttäytyminen ei antanut lehdelle aihetta irtisanoa päätoimittajan työsopimusta. Päätoimittajan ei myöskään katsottu mitenkään laiminlyöneen työtehtäviään tai esiintyneen päihtyneenä työtehtävissä.

Hovioikeus katsoi, että lehden hallituksen puuttumiset päätoimittajan käyttäytymiseen perustuivat pääosin menettelyihin, joita hovioikeus ei pitänyt irtisanomisperusteina. Muutoinkaan ei hovioikeuden mukaan oltu osoitettu, että päätoimittajalle olisi annettu irtisanomisuhkaisia varoituksia. Hovioikeuden mukaan ainoastaan erääseen mielipidekirjoitukseen liittyneiden tapahtumien johdosta päätoimittajalle annettu varoitus täytti varoitukselle asetetut sisällölliset vaatimukset.  Kyseinen varoitus ei taas liittynyt häiritseviin puheluihin hallituksen jäsenille, jota hovioikeus piti irtianomiseen oikeuttavana perusteena.

Hovioikeus katsoi, ettei päätoimittajalle oltu varoituksella annettu mahdollisuutta korjata menettelyään ja tästä johtuen päätoimittajan irtianominen oli laiton. Päätoimittajan omalla käyttäytymisellä oli kuitenkin tuomittavaa korvausta alentava vaikutus. Hovioikeus tuomitsi paikallislehden maksamaan korvauksena kuuden kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen sekä päätoimittajan oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa täysimääräisesti.