Korkein oikeus ei myöntänyt 1.2.2011 työnantajalle valituslupaa Helsingin hovioikeuden 18.3.2010 antamaan tuomioon työntekijän työsuhteen purkamista ja syrjintää koskevassa asiassa

Tapauksessa työnantaja purki työntekijän työsuhteen ennen kuin tämä edes ennätti aloittaa uudessa tehtävässään. Syyksi kerrottiin luottamuspula. Työnantajan mukaan luottamuspula syntyi muun muassa siitä, ettei työntekijä ollut työhönottohaastattelussa kertonut puolisonsa poliittisesta aktiivisuudesta. Lisäksi työnantaja katsoi työntekijän toimineen moitittavasti, kun hän ei ollut korjannut työnantajan väärää mielikuvaa puolisonsa sukupuolesta. Edelleen asiassa käsiteltiin ns. nimitysvuotoa sekä tapauksen käsittelyä julkisuudessa.

Hovioikeuden mukaan työntekijän työsuhde purettiin syrjivästi työntekijän sukupuolisen suuntautumisen perusteella. Oikeus ei löytänyt muita uskottavia perusteita työsuhteen purkamiselle. Ratkaisussaan hovioikeus katsoi, ettei työnantaja ollut näyttänyt, ettei se ollut rikkonut syrjinnän kieltoa. Lisäksi hovioikeus katsoi, ettei työntekijän puolison poliittista aktiivisuutta voitu pitää merkittävänä seikkana työntekijän työntekoedellytysten kannalta. Vaikka työntekijän katsottiin toimineen moitittavasti jättäessään kertomatta asiasta työnantajalleen, ei hovioikeus kuitenkaan pitänyt rikettä niin vakavana, ettei työsuhdetta oltaisi voitu jatkaa. Muitakaan työnantajan esiin nostamia seikkoja ei pidetty työsuhteen päättämiseen oikeuttavina seikkoina.

Hovioikeuden mukaan olettama työsyrjinnästä syntyi tilanteessa, jossa työnantaja sai kuulla yllättäen työntekijänsä sukupuolisesta suuntautumisesta. Hovioikeuden mukaan sukupuolinen suuntautuminen on katsottava työsuhteen purkamisen syyksi, koska yhtiö ei esittänyt riittäviä purkuperusteita tai muutoin osoittanut menettelynsä olleen perusteltua. Hovioikeuden mukaan yhtiöllä ei ollut lainmukaista työsuhteen purkamisperustetta eikä työsuhdetta olisi saatu päättää edes irtisanomalla.

Aiemmin Helsingin käräjäoikeus oli katsonut, että työnantajalla oli ollut riittävät perusteet työsopimuksen purkamiselle sekä tuomitsi työntekijän maksettavaksi osan vastapuolen oikeudenkäyntikuluista. Helsingin hovioikeus kumosi käräjäoikeuden ratkaisun, vapautti työntekijän yhtiöön kohdistuvasta oikeudenkäyntikuluvelvoitteesta ja velvoitti työnantajan maksamaan työntekijälle korvaukseksi lainvastaisesta työsuhteen päättämisestä kuuden kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen, irtisanomisajan palkan kuudelta kuukaudelta sekä yhdenvertaisuuslain mukaista hyvitystä ja oikeudenkäyntikuluja.

Työnantaja haki valituslupaa korkeimasta oikeudesta. Korkein oikeus pysytti 1.2.2011 antamallaan päätöksellä hovioikeuden 18.3.2010 antaman tuomion. Juttu on siten lainvoimainen.